Suomen sammakkoeläimet ja matelijat

Viitasammakko

Rana arvalis

Kovin moni ei ole koskaan kuullutkaan viitasammakosta, mutta moni lienee sellaisen tietämättään nähnyt. Viitasammakko on kovasti tavallisen sammakon näköinen, joten se sekoitetaan usein ruskosammakkoon, eikä laji tule määritettyä oikein. Määrittäminen on kuitenkin mahdollista maallikollekin kohtuullisella vaivalla, joten seuraavan kerran pienikokoisen sammakon nähdessäsi otusta kannattaa katsoa vähän tarkemmin.

Ulkonäkö ja koko

Viitasammakko on hyvin paljon saman muotoinen ja oloinen kuin ruskosammakko. Myös väritys on samanlainen. Selkäpuoli voi vaihdella ruskeasta harmahtavaan ja kellertävään. Joskus se on täysin yksivärinen, mutta usein mukana on tummia tai mustia laikkuja selässä. Kyljissä ja selän keskellä saattaa kulkea vaaleat pitkittäisjuovat. Vatsapuoli on vaaleahko, lanteiden seudulla usein kellertävä. Kurkku on laikukas tai kirjava. Kutevat viitasammakkokoiraat voivat olla sinertäviä, ja niiden etujaloissa sijaitsevat kutukyhmyt ovat mustat. Kuono on terävä ja takajalkojen metatarsaalikyhmyt suuret ja kovat, vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta.

Viitasammakot ovat täysikasvuisina yleensä 6–7 senttiä pitkiä, eli pienempiä kuin täysikasvuinen sammakko. Jopa yhdeksän senttisiä yksilöitä on kuitenkin tavattu maamme rajojen ulkopuolella. Naaraat ovat koirasta hieman kookkaampia.

Ruskosammakosta viitasammakko eroaa usein terävämmän, haimaisemman kuonon, pienemmän kokonsa ja tasaisen vatsansa avulla. Varmoja tuntomerkkejä ovat suuri metatarsaalikyhmy ja pulputtava ääntely.

Katso myös: Ruskosammakon ja viitasammakon erottaminen toisistaan

Ääntely

Viitasammakko kurnuttaa lisääntymisaikaan aktiivisimmin öisin, mutta on usein kuultavissa myös päivisin. Ääni on melko hiljainen ja pulputtava. Se tuo mieleen uppoavasta pullosta tulevien ilmakuplien pulputuksen. Kauempaa ääni voi kuulostaa pieneltä haukkuvalta koiralta.

Kuuntele ääninäyte: Jean C. Roché. Au pays des Grenouilles / Frog talk. Cd-levy. Sittelle, 1997.

Levinneisyys

Suomessa viitasammakkoa tavataan lähes koko maamme alueella. Pohjoisin havainto on Ivalosta. Pohjoisessa vitasammakko on kuitenkin eteläosia harvalukuisempi, kun taas Keski-Suomessa se luultavasti on paikoin jopa ruskosammakkoa runsaslukuisempi. Aivan tarkkaa käsitystä levinneisyydestä ja runsaudesta on kuitenkin vaikea saada, sillä levinneisyyskartoitukset perustuvat suuresti tavallisten luontoharrastajien tekemiin havaintoihin, eivätkä kaikki havainnoitsijat osaa erottaa viitasammakkoa ruskosammakosta.

Elinympäristö

Viitasammakoita tapaa kosteilla niityillä, viidoilla, kedoilla, metsissä, soilla ja puutarhoissa. Laji suosii kosteampaa ympäristöä kuin tavallinen sammakko. Keväällä viitasammakot oleilevat kutupuuhissaan lampareissa ja muissa vesissä, sekä niiden lähettyvillä.

Elintavat

Viitasammakko on pääasiassa hämäräaktiivinen, mutta voi kostealla säällä liikkua myös päiväsaikaan. Nuoret yksilöt ovat huomattavan päiväaktiivisia. Viitasammakot eivät ole kovin liikkuvaisia. Keväällä ne viihtyvät kutuvesissään, ja kun eläin on kesällä löytänyt mieluisan paikan, se liikkuu siitä ainoastaan muutaman metrin säteellä. Jos elinpaikka on erityisen hyvä, saattaa sammakko palata samalle paikalle seuraavinakin vuosina.

Viitasammakko elelee samaan tapaan kuin sammakkokin, maan rajassa ja keväällä vedessä asustaen.

Talvehtiminen

Etelä-Suomessa viitasammakko hakeutuu horrokseen syys-lokakuussa. Se talvehtii maassamme ilmeisesti yksinomaan vesien pohjissa, sekä makeassa, että murtovedessä. Viitasammakko suosii talvehtimispaikkana suurempia lampia ja järviä. Keväällä viitasammakko heräilee huhti-toukokuussa, paria viikkoa tavallista ruskosammakkoa myöhemmin.

Lisääntyminen, kasvu ja ikä

Viitasammakon kutu alkaa etelässä huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin sammakot kokoontuvat suurina joukkoina tulvivien järvien ja lampien reheväkasvuisille rannoille. Se voi laskea munansa myös rannikolla meren tulvalammikoihin tai murtovesilahtiin. Viitasammakon kutualuetta on syytä lähestyä varoen, sillä eläimet ovat hyvin arkoja ja katoavat helposti useaksi minuutiksi veden alle kokiessaan itsensä vähänkin uhatuiksi. Kutu on vilkkaimmillaan öisin. Kutumenot kestävät useita vuorokausia, ja niiden lopuksi naaras laskee 500-2000 munaa muutamana klönttinä, jotka painuvat pohjaan ja jäävät sinne (päinvastoin kuin tavallisen sammakon munat, jotka kohoavat pintaan). Munat ovat halkaisijaltaan pari millimetriä ja väritykseltään päältä mustia, alta vaaleita. Munaa suojaavan hyytelökuoren läpimitta on 7-8 milliä.

Noin kolmen viikon kuluttua poikaset kuoriutuvat, ja ovat tällöin noin kolme milliä pitkiä. Ne ovat päältä ruskeita ja alta harmahtavia. Pyrstön kärki on yleensä terävä. Ruskosammakon poikasista ne erottaa varmasti ainoastaan tutkimalla mikroskoopilla suussa olevia hammasrivejä. Noin kolmessa kuukaudessa poikaset kasvavat kolme-neljä senttisiksi ja käyvät läpi muodonvaihdoksen. Nuoret sammakot ovat noin sentin mittaisia. Ensimmäisenä kesänään ne saavuttavat reilun parin sentin pituuden, toisena reilun kolme senttiä ja kolmantena neljän sentin pituuden.

Sukukypsä viitasammakko on kolmantena tai neljäntenä kesänään. Se voi elää 8-10 vuotiaaksi.