Takaisin kirjallisuussivulle
Suomen käärmeet ja liskot

Suomen käärmeet ja liskot
Jarmo Latva ja Lisse Tarnanen
2013
Suomen käärmeet ja liskot. Tunsitko? Tiesitkö?
Madella Oy
232 sivua, 350 värikuvaa. Koko 275 x 210 mm.
ISBN: 978-952-93-1854-4

Jarmo Latvan ja Lisse Tarnion herppiaiheinen valokuvanäyttely Tunsitko? Tiesitkö? on kiertänyt suomalaisia luontotaloja ja kirjastoja jo useamman vuoden ajan. Juhannuksen 2013 aikaan luontokuvaajaparivaljakon mainioita matelija-aiheisia otoksia tuli nähtäville entistä laajempi kokoelma, kun heidän kuvaamaansa ja kirjoittamansa kirja Suomen käärmeet ja liskot ilmestyi.

Suomen käärmeet ja liskot kantaa alaotsikkonaan nimessään myös kiertävän valokuvanäyttelyn nimeä Tunsitko? Tiesitkö?, mutta kirja ei missään tapauksessa ole näyttelyn oheistuote tai laajennettu näyttelykuvasto. 232-sivuinen kirja on ehdottomasti oma itsenäinen teoksensa, joka käsittelee omaa aihettaan, Suomen matelijoita kattavasti ja asiantuntemuksella.

Ulkoasultaan teos on kuvakirjamainen: sivut ovat suurikokoisia ja värikkäitä. Jokaisella aukeamalla on useita kuvia, ja osa kuvista on painettu näytille koko sivun kokoisena. Käytetty paperi on kiiltävää ja kohtalaisen paksua, mikä entisestään lisää kuvakirjamaisuuden tuntua. Eikä tämä tuntu väärässäkään ole. Kirjan tekijät ovat ehdottoman taidokkaita luontokuvaajia, jotka ovat erikoistuneet matelijoiden ja sammakkoeläinten kuvaamiseen. Niinpä jälki on ehdottoman hyvälaatuista ja kaunista. Tekijät ovat myös liikkuneet luonnossa niin kauan, että kirjaan on saatu ikuistettua kuvina lähes kaikki tärkeimmät matelijoiden elämän vaiheet: parittelut, poikasvaiheet, nahanluonnit, saalistukset Itse pääkohteidensa lisäksi kirjaan on kuvitettu matelijoiden elinympäristöjä, saaliseläimiä, saalistajia ja muita eläinten elämään kuuluvia asioita.

Kirjassa on kuitenkin myös runsaasti asiantuntevaa tekstiä, sekä grafiikkaa joka kuvaa mm. eläinten levinneisyysalueita ja anatomiaa. Kuten kuvat, myös kirjan tekstit kattavat kohteistaan kaiken tarpeellisen: elintavat, tuntomerkit, anatomian peruspiirteet ja niin edelleen. Rakenteeltaan kirja jakautuu kahteen pääosaan. Ensimmäisen osan nimi on Suomen käärmeet, ja siinä esitellään ensin lajisto, kukin laji omana laajana lukunaan, sekä näiden jälkeen yleisesti käärmeiden fysiologiaa, anatomiaa, aisteja ja muita yleisiä asioita. Toisena osana ovat Suomen liskot, joiden osio puolestaan alkaa anatomian ja fysiologian esittelyllä, jota seuraavat kahden lajin esittelyt. Päälukujen lisäksi kirjan alusta löytyvät alkusanat, ja lopusta termistön ja viitteiden lisäksi luku matelijoiden valokuvaamisesta.

Mielestäni kirjan suurin heikkous liittyy kirjan rakenteeseen: käärmeistä on esitelty lajit ensin, ja sen jälkeen laajasti, yli neljänkymmenen sivun verran seuraa käärmeitä yleisesti esittelevä osio. Sen sijaan liskojen puolella ryhmän yleisesittely on ainoastaan 12 sivun mittainen, ja se on sijoitettu ennen lajiesittelyitä. Samoin eri lajien esittelyosiot eivät ole keskenään rakenteeltaan yhtenäiset. Rakenteesta puuttuva logiikka saa aikaan sen, että vaikka kirjassa sinänsä on runsaasti tekstimuotoista tietoa, on jonkin yksittäisen tiedon etsiminen hankalaa. Hakuteokseksi kirja siis soveltuu aavistuksen heikosti, mutta ei sitä sellaiseksi varmasti ole tarkoitettukaan.

Faktatiedon lisäksi teksteissä on runsaasti lyhyitä muistelopätkiä. Nämä ovat pääosin kirjan kirjoittajien henkilökohtaisia muisteloita tilanteista joissa he ovat kohdanneet matelijoita, tai katsojan näkökulmasta kirjoitettuja kuvauksia matelijoiden touhuista tarkkailijan silmien edessä. Muistelot ovat mukava ja tunnelmallinen lisä kirjaan ja ne tukevat erityisesti teoksen kuvakirjamaista luonnetta.

Koska kirja mielestäni kallistuu enemmän kuvakirjan kuin tietokirjan puolelle, on yllättävää että vaskitsaa esittelevän luvun kohdalla vastaan tulee aivan perustavaa laatua oleva, vanhan tiedon kumoava tieteellinen väittämä. Kirjassa vaskitsan tieteelliseksi nimeksi nimittäin on esitetty Anguis colchica perinteisen Anguis fragilis –nimen sijaan. Tämä perustellaan parin vuoden takaisella tsekkiläisellä DNA:han perustuvalla tutkimuksella, jossa eurooppalaisen vaskitsa jaettiin useampaan eri lajiin, sekä tämän kirjan kirjoittajien omilla havainnoilla siitä, että Suomessa tavattavat vaskitsat ovat uusista lajeista nimenomaan vaskitsan itäistä muotoa, jolle tsekit antoivat nimen Anguis colchica, ”idänvaskitsa”. Aika näyttää tuleeko tiedeyhteisö hyväksymään perinteisen vaskitsan jaon useaksi lajiksi, ja muuttuuko kotoisen jalattoman liskomme tieteellinen nimi uudeksi, kuten Latva ja Tarnanen esittävät.

Rakenteellisista ongelmistaan huolimatta kirja on erinomainen teos, ja pitkään kaivattu lisä kotimaiseen kirjatarjontaan. Henkilökohtaisesti toivon sydämeni pohjasta että joskus tulevina vuosina päivänvalon näkisi saman tekijäkaksikon kirja ”Suomen sammakot ja salamanterit”. Niin hyvää jälkeä he matelijoiden kanssa ovat tehneet, ja niin hyvää kuvamateriaalia tiedän heillä myös kotoisista sammakkoeläimistämme jo olevan valmiiksi olemassa.

© 2013 Niina ja Joonas Gustafsson

Takaisin kirjallisuussivulle